Arvosteltu: Windows
Saatavilla: PS4, Windows, Xbox One
Pohjatiedoksi
En ole koskaan pelannut yhtäkään aiempaa Call of Dutya, enkä ole perehtynyt esimerkiksi niiden tarinoihin tai kronologiaan. Tämä peli arvostellaan itsenäisenä kokonaisuutena, irrallaan sarjasta, ilman pohjatietoja tai aiempia kokemuksia.
Lisäksi: pelikuvat on kaapattu ultrawide-resoluutiolla ja niitä on paikoin rajailtu.
Lyhyesti
Vauhdikas ja graafisesti näyttävä kampanja tarjoaa rohkean tarinan ja toimivan (joskin varsin lyhyen) yksinpelikokemuksen. Moninpeli on monipuolinen ja kaikkien alustojen yhteinen, eli samaan matsiin pääsevät ihmiset niin konsoleilla kuin tietokoneilla. Muihin CoDeihin vertaamatta Modern Warfare (2019) on nautinnollinen ja nätti räiskintä.
Pidemmästi
Uudella moottorilla kehitetty Call of Duty: Modern Warfare sijoittuu ilmeisesti aikaan ennen aiempia MW-sarjan osia, ja pelistä puhutaankin jonkinlaisen soft reboottina tai esiosana. Tapahtumat sijoittuvat pääosin kuvitteelliseen Urzikstanin valtioon, jossa vaarallista kaasua päätyy terroristien käsiin. Pelaaja tekee yhteistyötä paikallisten kapinallisten kanssa jäljittääkseen terroristit ja auttaakseen samalla taistelemaan maahan vyöryviä venäläisjoukkoja vastaan.
Kampanjan tapahtumat alkavat nopeasti ja ihan alkuun tuntuukin vähän vaikealta pysyä perässä tapahtumissa, mutta varsin nopeasti vauhtiin tottuu. Heti pelin alussa on yksi yötehtävistä, jotka ovat ehdottomasti kampanjan parasta antia – yötehtävät kantaisivat vaikka koko oman pelinsä verran. Niissä liikutaan yleensä hitaammin ja niittaillaan vihollisia yksitellen varjoista, mikä on mahtavaa vaihtelua vauhdikkaampaan juoksuräiskintään, jota sitäkin kyllä Call of Dutyssa riittää.
Suurimmaksi osaksi kampanja on perinteistä terroristien listimistä tehtynä erittäin hyvin, mutta lisämausteena on pieniä kohtia, joissa esimerkiksi ohjataan pahaan paikkaan jäänyttä toimistotyöläistä kameroiden avulla terroristien ohi, tai pelataan hetki lapsena, jonka silmin todistetaan kaikenlaisia kauheuksia. Ilmeisesti erityisesti tämä lapsella pelattava kohta on saanut aikaan jonkinlaista kuohuntaa, mutta sitä on enempää spoilaamatta vaikea tässä käsitellä. Mielestäni peli ei kuitenkaan ollu missään vaiheessa mauton, vaan ko. kohtakin oli ihan onnistunut ja varmasti monia puhutteleva.
Vaikeustasoja on sopivasti. Haastetta löytyy sitä kaipaaville, ja helpoimmalla tasolla uudetkin pelaajat pääsevät helposti nauttimaan kampanjasta. Tarjolla on myös realismitila, jossa HUDia ei pääosin ole. Monet ovat kommentoineet sen tuovan yllättävän uudenlaisen kokemuksen, minkä itsekin allekirjoitan. Ehkä realismista ei kannata aloittaa, mutta sille kannattaa jossain vaiheessa ilman muuta antaa mahdollisuus.
Visuaalisesti ensiluokkainen tuotos
Graafisesti MW on yksi vuoden näyttävimmistä peliuutuuksista. Sen lisäksi, että itse pelaamisen yksityiskohtia on hiottu pitkälle, esimerkiksi kasvojen animaatiot ovat ensiluokkaiset.
Pelin takana olevan valtavan luottamuksen ja budjetin huomaa ns. turhista yksityiskohdista, kuten erilaisista latausanimaatioista. Aseesta riippuen animaatio saattaa olla erilainen, riippuen siitä, jäikö lippaaseen ammuksia vai ei. Tarpeetonta, mutta erittäin cool.
Ainoa, mistä keksin valitettavaa, on valikossa tapahtuvat efektit, esimerkiksi oston yhteydessä. Jostain syystä muutamat jutut näyttävät siltä, että ne ovat epähuomiossa jääneet peliin varhaisista prototyypeistä. Mutta tämä nyt ei ole mikään oikea valitus. Pääosin valikotkin näyttävät siisteiltä ja ovat jopa suhteellisen ymmärrettäviä.
Monipuolinen moninpeli
Vuoteen 2019 piti elää, ennen kuin tämän luokan peliin saatiin täysi crossplay. Oletuksena päällä oleva asetus mahdollistaa pleikkarilla, boxilla ja PC:llä pelaavien yhteiset ottelut, eikä ainakaan aloittelijan matseissa juuri huomannut, mitä alustoja vastaan pelasi. Konsoleiden tähtäysavustin tasoittaa pelikenttää mukavasti. Halutessaan crossplayn voi kuitenkin napsauttaa pois päältä, mikä sekin on varmaan hyvä.
Sen lisäksi, että matsit nyt löytyvät nopeasti ja kavereiden kanssa pääsee pelaamaan koneesta riippumatta, varmistaa crossplay myös sen, että peli ei pääse kuolemaan ennenaikaisesti millään alustalla.
Moninpelissä on lukuisia moodeja, ja niitä tuntuu tulevan lisää jokaisessa isommassa päivityksessä. Perinteisten team deathmatch -mittelöiden lisäksi on tarjolla esimerkiksi free-for-all (kaikki kaikkia vastaan), cyber attack (hae EMP-laite ja vie se vihollisen tukikohtaan), domination (pidä hallussa mahdollisimman montaa aluetta), hardpoint (pidä hallussa nopeasti paikkaa vaihtavaa pientä aluetta), kill confirmed (kerää tapetuilta laattoja kirjataksesi tapot) ja niin edelleen.
Tuntuu, että moodeja on alkuun jopa vähän turhan runsaasti. Pelimuodoilla on monesti varsin kryptiset nimet, ja suurimmasta osasta on vielä tarjolla HC-moodi, jossa ei ole HUDia, pelaajat kuolevat nopeammin ja friendly fire on päällä. HC-moodit antavat ihan uutta elämää moneen pelimuotoon ja lisäksi MW näyttää erinomaiselta ilman HUDia.
Varsinaisten moninpelitilojen lisäksi tarjolla on ns. coop-tila, jossa voi suorittaa erilaisia suurempia tehtäviä neljän hengen porukassa. Ne eivät ole tarinallisesti samaa tasoa kuin pääkampanjan tehtävät, mutta hauska lisä kaveriporukalla pelattavaksi.
MW:n moninpeli on rautaisesti toteutettua, keskitempoista räiskintää. Se on erittäin nopeaa esim. verrattuna keskiverto Rainbow Six: Siege -peliin, mutta hidasta verrattuna vaikka Overwatchiin. Call of Dutysta näkee, että sitä on ollut aikaa iteroida.
Omiksi suosikeiksi tässä vaiheessa muodostuivat lämmittelyyn sopivat erilaiset death match -variaatiot, sekä aavistuksen taktisemmat domination ja hardpoint. Tarjolla on myös isomman skaalan ground war -moodi, josta tulee aika vahvasti mieleen Battlefield, mutta sen parissa ei tullut syystä tai toisesta vietettyä kovin paljoa aikaa. CoD on parhaimmillaan vähän pienemmässä mittakaavassa.
Muokattavuus ja lisäsisältö
Aseita ja pelihahmoja voi muokata sydämensä kyllyydestä. Alkuun onkin aika urakka lähteä selvittämään itselleen, mikä kaikki on mahdollista ja mitä olisi syytä tehdä. Ahkerasti kokeilemalla asiat kuitenkin selviävät, ja loppujen lopuksi muokattavuus on tietysti plussa. Pelissä on sekä aseisiin oikeasti vaikuttavia muokkauksia kuten vaimentimia, kahvoja ja tähtäimiä, mutta myös täysin kosmeettisia asioita kuten värit.
Harmittavasti kaikki ostettava sisältö on varsin kallista. Esimerkiksi kymmenellä eurolla ei vielä paljoa tee, mikä 60 euron pelissä on kyllä sanalla sanoen vittuilua. Asioita on mahdollista avata myös ilman rahaa ja pelkästään pelaamalla, mutta näyttävämpään kosmetiikkaan joutuu väistämättä laittamaan kiinni jonkin verran rahaa. Onneksi se on vapaaehtoista, mutta en voi olla ajattelematta, että useampi lähtisi mukaan pienemmillä summilla, eikä se keikauttaisi tekijöiden ansaitsemaa kokonaissummaa ainakaan pienemmäksi.
Aseiden lisäksi hahmolle valitaan perkkejä, eli erikoiskykyjä, jotka nekin avautuvat hiljalleen pelaamalla. Joukossa on mm. vähemmän damagea räjähteistä, hiljaiset askeleet, näkymättömyys vihollisten tutkissa jne. Kyvyt ovat ihan hauska lisä ja mahdollistavat pienen hahmonmuokkauksen omaan pelityyliin sopvaksi.
Yhteenveto
Modern Warfare oli etukäteen erittäin odotettu, kuten kaikki CoDit, mutta sen vastaanotto julkistustilaisuuden jälkeen oli ristiriitainen. Kampanjaa pidettiin jopa liian raflaavana ja se ei ollut kaikkien mieleen. Oli miten oli, peli sai kuitenkin aikaan parhaan Call of Duty -julkaisun koskaan ja nettosi 600 miljoonaa dollaria avausviikkonsa aikana.
Olin iloisesti yllättänyt siitä, miten hyvä tarina oli. Ei mikään välitön legenda, mistä puhuttaisiin vielä parin vuoden päästä uranuurtajana, mutta toimiva ja yllättävän uskalias. Moninpeli on hauska ja pelimuotoja löytyy varmasti jokaiselle, joskin runsaus aiheuttaa ainakin alkuun vähän hämmennystä.
Tekninen toteutus niin grafiikoilta kuin pelituntumalta on timanttinen, joskin peli myös verottaa kiintolevyltä kutakuinkin 170 gigaa tilaa. En ole vielä keksinyt, mihin se kaikki on käytetty, sillä ei Modern Warfare nyt mitään niin ihmeellistä tarjoa.
Call of Duty: Modern Warfare on ytimeltään loistava räiskintä muutamine kauneusvirheineen. Yhden pisteen otin pois lähinnä hulvattomasta asennuskoosta sekä protestina kalliille lisäsisällöille. Genren parhaimmistoa.
+ Vahva tarina
+ Visuaalisesti hiottu
+ Paljon pelimoodeja
+ Realismitila
– Aivan uudelle pelaajalle hieman sekava
– Valtava koko levyllä
– Kalliit “mikromaksut”
1111
(4/5)
Natural 1 